Topkapi ja pyhäinjäännökset - DAY 4

Kaikki ennakkoon tärkeimmiksi koetut nähtävyydet oli jo nähty, joten olo tuntui kevyeltä. Aamusta suunnattiin kohti Topkapin palatsia, joka on sulttaanin vanha palatsi ottomaaniajoilta. Nykyisellään jäljellä on lähinnä hienot rakennukset, jotka toimivat museona.

Museossa oli toki paljon katsottavaa, mutta kiinnostavinta oli ehkä vaikuttava rakennusarkkitehtuuri ja sulttaanin elämäntyylin pohtiminen. Kaikki sulttaanin omaisuus tuntui olevan varsin kalliilla maulla koristeltua, eikä siitä puuttunut kultaa tai timantteja. Näytteillä oli mm. Muhammedin miekkaa, partaa, hiuksia, hammas, Mooseksen sauva, Johannes Kastajan oikea käsi...

En ole koskaan kokenut pyhäinjäännöksiä kovinkaan merkittävinä, ja eri esineiden tai paikkojen maagiset ominaisuudet tuntuvat taikauskolta... Skeptisesti suhtaudun myös näiden esineiden väitettyihin alkuperiin, joskin pidän joka tapauksessa merkittävämpänä ihmisten kokemuksia kuin historiallista alkuperää. Jos joku kokee itsensä paremmaksi, terveemmäksi tai onnellisemmaksi jonkin partatupsun äärellä, niin mikäpä minä olen sitä onnea keneltäkään riistämään. Vastaavasti kyllä kummastuttaa se, kuinka valtaapitävät voivat kylpeä jalokivissa, kun kansa ympärillä kituu vuoroin pakkasen ja nälän koetellessa. Ehkä tulevaisuudessa nykyinen yhteiskunta kaikessa eriarvoisuudessaan vaikuttaa samalta, ja tulevat turistit pohtivat puolestaan tämän hetken mielettömyyksiä?

Puolen päivän tienoilla suunnattiin kohti Sinistä moskeijaa ja muslimien viikon tärkeintä rukoushetkeä. Aikaisempien oppaiden mukaan moskeijaan kokoontuu 8 000 rukoilijaa perjantaisin, ja nähtyämme ainoastaan muutaman sadan aikaisemmin halusimme todistaa tämän näyn omin silmin. Kyllä oppaat tietävät. Moskeija oli täynnä ihmisiä, eikä meitä päästetty kuin ovelle kurkistelemaan. Vaikuttavaa joka tapauksessa.

Matkalla hotellille katseltiin parin vuosituhannen takaisen hippodromin pylväsjäänteitä, mutta kylmyys johdatti meidät pian hotellille lämmittelemään. Lounaan yhteydessä päätettiin lähteä illaksi Aasiaan, kun kerran tilaisuus oli tarjolla. Lauttamatka Aasian puoleiseen Istanbuliin maksoi alle euron ja kesti 15 minuuttia. Aasiassa näytti olevan jonkinlainen festivaali käynnissä, joten meidän sekalainen seurakuntamme ei herättänyt sekään erityistä huomiota. Rannan tuntumassa oli muutamia mukavia kauppoja, joten osa innostui tuhlaamaan liirojaan melkoisella vauhdilla.

Viimeisestä illasta tulee ehdottomasti mainita myös reissun elämyksellisin illallinen; meidän tarkastellessa ruokalistoja kaikessa rauhassa päätti tarjoilija tuoda kasan alkuruokia pöytään. Saimme sitten valita niistä, mitkä jäävät pöytään ja mitkä hän kerää pois. Sama konsepti jatkui - tarjoilija sanoi vastaavansa meidän tyytyväisyydestä, ja kantoi pöytään lisää ruokaa ja juomaa pitkin iltaa. Jossain vaiheessa hieman epäilevinä naureskeltiin tulevaa laskua, mutta eipä tuokaan sitten loppupeleissä edes himmentänyt hilpeää tunnelmaa, joka henkilökunnan energisyydestä välittyi. Liitän ravintolan yhteystiedot tänne, kunhan saan ne kollegoiltani kerättyä!

Lauantain kotimatka käynnistyi pienen aamukävelyn jälkeen hyvissä ajoin, eikä kotimatkat vaan ikinä tunnu lyhyiltä. Raukeina vaihdettiin ajatuksia reissun kohokohdista ja oltiin vaan kaikki sitä mieltä, että OLIPA ONNISTUNUT REISSU!



Omat reissukuvat

Kirkko, moskeija, museo - DAY 3

Hagia Sofia ei ole yksin. Saman kohtalon on kokenut usea muukin rakennus aikanaan. Muslimivallan aikana kirkoista tehtiin moskeijoita, ja myöhemmin näitä rakennuksia on entisöity museoiksi, joihin päästäkseen moni maksaa mielellään 5-15 euroa.

Päivä alkoi Choran kirkosta, tai siis museosta. Museossa on kaupungin vanhimmat mosaiikit, ja museota kiertäessä ei voinut olla ihailematta ja kunnioittamatta sitä vaivannäköä, joka teosten eteen on nähty. Pienen pieniä yksityiskohtia tuntui riittävän seinien kokoisissa töissä loputtomiin.

Kirkko on rakennettu 1000-luvulla, mutta mosaiikit on lisätty 1300-luvulla hallitsija Theodoros Metokhitesin toimesta. Niinpä yksi kirkon kuvista esittää Theodosiusta luovuttamassa kirkkoa Kristukselle.

Kirkolta matka jatkui vesisateessa kohti Konstantinuksen ja Bysantin keisareiden hautoja Fatih Camiin. Paikalla oli aikanaan 12 apostolin kirkko, mutta kirkkoa purettiin sulttaani Mehmetin toimesta moskeijan rakennusaineiksi 1400-luvulla. Sitä ennen tosin neljännellä ristiretkellä lännen joukot olivat jo häpeällisesti ryöstäneet kirkon ja haudat. Noh, turkkilaiset hautasivat paikalle sulttaani Mehmetin, ja hautamausoleumia koristi melkoiset kirjoitukset tästä yli-ihmisestä. Moskeija itsessään oli remontissa, mutta näkemämme perusteella moskeija oli ankea. Kiinnostavaa tosin oli moskeijassa käynnissä ollut koraaniopetus, jossa toistakymmentä oppilasta kuunteli opetusta ennen puolenpäivän rukoushetkeä.

Moskeijakiintiö täyttyi Zeyrekin moskeijassa, joka on itse asiassa myös Unescon perintökohteiden listalla. Moskeijaa remontoidaan, ja muutamissa kohdissa näkyi lattian alla vanha kristillinen mosaiikki ja katossa vastaavasti päälle maalattuja/kalkittuja kuvia. Kunnostamisen pitäisi olla valmis viiden vuoden kuluttua.

Päivän kulttuuriannos tuntui täyttyneen, joten lähdettiin omia polkuja kohti hotellia - naiset taksilla ja miehet jalkaisin. Kadut tuntuivat mutkittelevan melkoisesti, mutta lopulta jokainen pääsi perille.

Matkan uskontokiintiö alkaa sekin olemaan täynnä, kun edellisiä kokemuksia ei ehdi käsitellä ennen seuraavia. Toivottavasti oppilaat eivät lue tätä. Jos lukevat, niin tämä on ainoastaan oma henkilökohtainen näkemykseni, enkä vastaa muista kuin itsestäni!

Tässä vaiheessa lienee aika esitellä ryhmämme jäsenet:
Kirsti on matkamme primus motor, joka on vastannut pitkälti järjestelyistä ja koko matkan toteutumisesta. Ilman Kirstin panosta koko matka olisi tuskin toteutunutkaan. Kirsti toimii opettajana Ristinarkun koulussa.
Matkassa ovat mukana myös Lauri (TYK), Tiina (Pitkäjärvi), Tuija (Pyynikki) ja nykyisellään opetusalan ulkopuolelta Paula ja Ilkka. Lauri tuntuu olevan pohjaton kirkkohistorian tietolähde, ja Ilkka puolestaan haastaa uskonnonopettajat jatkuvasti terävillä uskontotiedon kysymyksillään, joihin vastaaminen tuo esille eri puolia ja uusia ulottuvuuksia tutuista asioista.
Kirjurina toimii Tommi, joka vaikuttaa Hatanpään koulussa ja lukiossa.

Kirkosta kirkkoon - DAY 2

Toisen päivän keskeinen ohjelma oli vierailu Konstantinopolin ekumeenisessa patriarkaatissa. Hotelliaamiainen nautittiin pitkän kaavan mukaan ja lähdettiin sen saman Vatasen kyydissä kohti patriarkaattia. Kirkko oli piilotettu korkeiden rakennusten keskelle, ja pian valkeni myös useita muita totuuksia ortodoksikirkon asemasta Turkissa.

Pieni historiankertaus pikaisesti. Konstantinus Suuri siirsi pääkaupungin Roomasta Konstantinopoliin v. 330 jKr. Siitä eteenpäin Rooma ja Konstantinopoli kamppailivat kristinuskon pääkaupungin asemasta, ja osaltaan soppaan vaikuttivat Rooman valtakunnan hajoaminen ja Länsi-Rooman tuho v. 476. Bysantin eli Itä-Rooman näkökulmasta Konstantinopoli oli luonnollisesti kristittyjen pääkaupunki, ja vuonna 1054 kirkotkin erosivat virallisesti toisistaan.

Bysantin loisto himmeni v. 1453, kun islaminuskoiset ottomaanit valtasivat Konstantinopolin. Ensimmäinen ottomaanihallitsija oli isoäitinsä ansiosta vielä varsin suopea kristittyjä kohtaan, mutta jatkossa tilanne muuttui hallitsijakohtaisesti. Ortodoksisuudesta tuli kuitenkin ottomaanien silmissä "se kristinuskon pääsuunta".

Patriarkaatti sijaitsi aikanaan Hagia Sofian kirkossa, mutta itäisen kristillisyyden pääkirkko on joutunut väistymään sitä mukaa, kun hallitsijat ovat halunneet tehdä kirkoista moskeijoija. Nykyinen sijainti on melko vaatimaton, ja kirkko on ikään kuin piilossa muiden rakennusten välissä. Ristiäkään ei näy katolla, vaan ainoastaan päätykolmiossa. Kaikesta huolimatta rovasti Dositheus otti meidät arkisella juhlavuudella vastaan ja kertoi meille kirkon tilanteesta Turkissa.

Nykyinen Turkki ei tunnusta ekumeenisen patriarkan asemaa ortodoksijohtajana, vaan pitää patriarkkaa ainoastaan turkissa asuvien ortodoksien johtajana. Patriarkka tulisi kanonisen lain mukaan valita metropoliittojen joukosta, mutta tällä hetkellä Turkin hallinto ei anna muiden kuin turkkilaisten asettua ehdolle tai edes osallistua äänestykseen. Hallinto ei myöskään salli pappien koulutusta, joten kaikki papit hankkivat koulutuksensa muualla. Patriarkaatin yhteydessä toimii 20 pappia ja 35 maallikkoa. Kolmantena haasteena Dositheus näki kirkkojen rakennuskiellon. Sen mukaan kirkkojen rakentamiseen suhtaudutaan varsin nihkeästi.

Nämä toimet ovat heikentäneet merkittävästi Turkin ortodoksien asemaa ja kannatusta edellisten reilun 80 vuoden aikana. Ottomaanien valtakausi päättyi Turkissa ensimmäisen maailmansodan seurauksena, kun Kemal Ataturkin johdolla muodostettiin Turkin tasavalta. Valtakunnasta tehtiin maallinen ja uskonto erotettiin yhteiskunnasta. Sittemmin islamin kannatus on kasvanut merkittävästi, mutta kristittyjen osuus vastaavasti vähentynyt. Nykyisestä Turkin 71 miljoonasta asukkaasta ainoastan 150 000 on Isä Dositheuksen mukaan muita kuin muslimeja!

Isä tuntui suhtautuvan vaikeaan asemaan kuitenkin yllättävän positiivisesti: "Kaikki on kuitenkin Jumalan kädessä." Yhtenä ratkaisuna nähtiin ortodoksien paluumuutto Turkkiin ja Istanbuliin, mikäli Turkki saisi EU-jäsenyyden. Silloin uskonnonvapauden tulisi toimia, ja olot olisivat paremmat. Nyt kirkko on tehnyt hallinnolle lukuisia hakemuksia kokemiinsa vaikeuksiin liittyen, mutta vastauksia ei ole tullut.

Itäisen kristikunnan pääkirkkona toimii nykyään Pyhän Yrjön kirkko, jossa on myös patriarkan valtaistuin. Vaikka valtaa ei ole keskitetty samalla tavalla kuin katolisilla, on piispoilla siitä huolimatta oma arvojärjestyksensä, johon kuuluvat mm. Jerusalemin, Aleksandrian ja Venäjänkin patriarkat. Välit eri maiden ortodoksikirkkojen välillä ovat Dositheuksen mukaan hyvät, ja dialogia käydään ortodoksien ohella muiden kristittyjen sekä juutalaisten ja muslimien kanssa. Pyhän Yrjön kirkossa on perimätiedon mukaan osa puuta, johon Jeesus oli sidottu, kun häntä ruoskittiin ennen ristiinnaulitsemista. Konstantinuksen äiti olisi viisaudessaan jakanut puun kolmeen osaan, jotka olisi jaettu Konstantinopoliin, Roomaan ja Jerusalemiin. Pyhäinjäännös on kuulemma vaikuttanut ihmeitä kirkossa vierailijoiden keskuudessa.

Uskonnonopetusta maallisessa valtiossa oli kaikesta huolimatta tarjolla, jopa kaksi viikkotuntia eli tuplat suomalaiseen verrattuna. Tähän liittyi joitain ikärajoja, jotka menivät kuitenkin keskustelussa ohi. Pääministeri Erdoganin valtakaudella myös islaminopetus on otettu osaksi kouluopetusta, vaikka aiemmin islaminopetus on jätetty vanhempien tehtäväksi. Valtio maksaa islamopetuksen, mutta muut opetukset on rahoitettava muilla keinoin. Kreikkalaiset tukevat ortodoksien uskonnonopetusta, johon kuuluu kirkkohistoriaa, etiikkaa ja raamattutietoa. Spiritualiteetin välittäminen toteutuu sitten vanhempien välityksellä ja kirkollisten toimitusten ja jumalanpalvelusten avulla.

Vierailun jälkeen päivä jatkui Hagia Sofiassa, joka rakennettiin alkujaan kristilliseksi kirkoksi Justinianuksen toimesta v. 537, mutta muutettiin moskeijaksi v. 1453. Vuodesta 1934 lähtien rakennus on kuitenkin julistettu museoksi Atatürkin päätöksellä. Kristinusko näkyy Hagia Sofiassa kauniina mosaiikkiteoksina ja maalauksina, kun piiloon maalattuja taideaarteita on pelastettu kirkon/moskeijan/museon seiniltä. Islamia edustavat puolestaan suuret ja näyttävät kalligrafiataulut, joissa mainitaan käsittääkseni Allahin lisäksi Muhammed ja muita kalifeja.

Kaikesta huolimatta ja ehkä myös kaiken tapahtuneen ansiosta Hagia Sofia teki kaikessa suuruudessaan suuren vaikutuksen. Koko kirkko on aikanaan rakennettu nimenomaan Jumalan huoneeksi, jossa ihminen voi kohdata Jumalan. Kaikki yksityiskohdat on suunniteltu tukemaan kahden eri todellisuuden kohtaamista. Sittemmin ympärille on tietysti tullut kaikenlaista matkan varrella. Vaikuttava paikka.

Eikä tämäkään vielä riittänyt, vaan matka jatkui aukion toiselle puolelle Siniseen moskeijaan. Hallitsija Ahmed I ei pitänyt siitä, että kaupungin hienoin moskeija oli alkujaan rakennettu kirkoksi. Niinpä hän rakennutti orjatyöllä seitsemässä vuodessa moskeijan, joka tarjoaa kilpailijan Hagia Sofialle. Moskeija on yksi maailman suurimpia, ja sitä ympäröi kuusi minareettia. Sisältä käsin moskeija tuntuu yhä valtavalta, kun kaikki on yhtä suurta tilaa. Esittävää taidetta ei kuitenkaa moskeijasta islamin säädösten mukaan löydy, ja näin taiteellisuus rajoittuu kalligrafeihin, arabeskeihin, väreihin jne. Valtavan hieno paikka, mutta Hagia Sofian jälkeen vierailtuna ei ehkä päässyt aivan oikeuksiinsa. Iltavalossa tämäkin aivan fantastinen.

Vaikka päivä on vielä kesken, on tänäänkin koettu enemmän kuin monena muuna päivänä tässä elämässä.

Saapuminen Istanbuliin - DAY 1

Aamulla aikainen herätys ja lentokentälle 6.00. Kiitos Baltic Airin talousongelmien ja reittimuutosten, eteni matka ensin Tampereelta Kööpenhaminaan aamiaiselle, ja sieltä Riian kautta Istanbuliin. Oletin tapaavani muun uskonnonopettajaseurueen Riian kentällä lähtöportin edessä, mutta enpä vain tunnistanut sieltä yhtään suomalaisen näköistä tai suomea puhuvaa. Koneessa sitten vihdoin tavattiin, ja huolet väärästä ajasta ja paikasta vaihtuivat puutumiseen päivän kolmanteen lentoon.

Istanbulissa hotellin henkilökunta oli vastassa, ja Turkki näyttäytyi melkoisen vauhdikkaana ainakin liikennekulttuurin näkökulmasta. Matkalla ihasteltiin hienoja rakennuksia ja ihmeteltiin muutamaa yli tuhannen vuoden ikäistä muurinpalasta. Parin lisäkurvin jälkeen oltiinkin Hagia Sofian nurkalla, ja rehellisesti sanottuna ensivaikutelma kirkosta oli melko kulunut ja huonokuntoinen.

Hotelli olikin kirkon takapihalla, ja henkilökunta ilmeisesti maan tapaan äärimmäisen ystävällistä. Mihinkään tarjottuun retkeen ei vielä tartuttu, mutta siistit huoneet ja lämmin henki tekivät vaikutuksen. Niin teki myös kattoterassi, josta oli mahtava näköala Hagia Sofiaan - joka ei hieman etäämmältä katsottuna näyttänytkään enää niin kuluneelta.

Ruokailun jälkeen päätettiin käydä katsomassa dervissien tanssinäytöstä. Dervissit kuuluvat islamin suufilaiseen suuntaukseen, ja pyrkivät saavuttamaan yhteyden jumalaansa pyörimällä musiikin tahdissa. Yllättävän hartaalta tunnelma sitten vaikuttikin, kun dervissit eivät pitäneet kiirettä turistien miellyttämiseksi, vaan keskittyivät kaikessa rauhassa omaan toimintaansa. Seitsemän säestäessä viisi pyörähteli mestarin opastaessa itsensä pyörryksiin. Monta asiaa hämmästytti ja kummastutti pieniä kulkijoita, eikä tämä(kään) mystiikan

muoto täysin aivan auennut...

Loppuilta meni leppoisasti iltakävelyllä hotellille. Näköalaravintolassa punaviiniä nauttiessa saattoi olla tyytyväinen ensimmäiseen päivään ja odottaa innolla seuraavia! Itse asiassa tässäkin vuorokaudessa ehti elää monta päivää...